Kuinka päädyit meille?
Pääsin Toimintakeskukselle Olkkarin (Ohjaamo Olkkari) kautta.

Miltä tuntui aloittaa työtoimintajakso Mikkelin Toimintakeskuksella?
Yllättävän hyvältä! En oikeastaan jännittänyt yhtään, vaan heti oli sellainen olo, että täällä on hyvä työskennellä.

Mitkä olivat tavoitteesi ensimmäiselle työjaksolle?
Tavoitteeni oli päästä takaisin normaaliin työelämään ja löytää varmuus työntekoon, joka minulla oli joskus ennen. Ja kyllä, olen mielestäni päässyt siihen. Tämä jakso on auttanut minua huomaamaan, että olen palannut siihen normaaliin, joka minulla oli aiemmin työelämässä.

Oletko työjaksosi aikana saanut lisää työpäiviä?
Kyllä, aluksi minulla oli kolme päivää viikossa kuukauden ajan, sitten neljä päivää ja lopulta viisi päivää viikossa. Tämä asteittainen siirtymä oli minulle todella tärkeä, koska tarvitsin rauhallisen totuttelun, jotta arki saataisiin rullaamaan.

Mitä olet oppinut työjaksosi aikana?
Olen oppinut paljon omatoimisuudesta ja siitä, miten toimia erilaisten ihmisten kanssa. Tämä on ensimmäinen työpaikka, jossa on niin monenlaisia ihmisiä, ja olen oppinut ymmärtämään, että vaikka joku saattaa vaikuttaa töykeältä, se ei välttämättä ole tarkoituksellista, vaan he vain ilmaisevat itseään eri tavalla. Olen oppinut olemaan ottamatta kaikkea henkilökohtaisesti – annan asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Työpaikalla olen oppinut kahvilatyön rutiineja, ja erityisesti leivonnassa olen varmentunut. Jokaisella on oma tyylinsä tehdä asioita, ja olen oppinut ottamaan neuvoja vastaan ja tekemään työtä itsenäisemmin.

Onko sinua yllättänyt jokin työjaksosi aikana?
Ei oikeastaan, kaikki on mennyt odotusten mukaisesti.

Mitä olet saanut Mikkelin Toimintakeskukselta ja työvalmennuksesta?
Suurin hyöty on ollut varmuus työskennellä. Neljä kuukautta sitten minulla ei ollut luottamusta omiin kykyihini, mutta nyt tunnen oloni paljon varmemmaksi työssä.

Onko työjakso vastannut odotuksiasi?
Se on ylittänyt odotukseni. Aluksi ajattelin, että tulen vain totuttelemaan takaisin työelämään, mutta yllätyin siitä, kuinka nopeasti olen edennyt ja saanut varmuutta itsestäni.

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?
Haluan tehdä töitä, saada rahaa ja olla onnellinen. Tarkoitukseni on muuttaa Lappeenrantaan, aloittaa työt siellä ja rakentaa elämäni uudelleen. Tavoitteeni on jatkaa varmalla tiellä.

Haluatko sanoa vielä jotain muuta?
Kiitos Uutta Elämää Kahvilalle ja Mikkelin Toimintakeskukselle!

Valmistuin ammattiopistosta monta vuotta sitten. Olen ollut kaikissa mahdollisissa
työpaikoissa, paitsi oman alan töissä. Minulla on diagnosoitu masennus, ja entinen
päihdeongelma.

Silloin kun sinulla on masennus joka juurtuu lapsuuden traumoista, pyörittelet päässäsi
melkein päivittäin niitä asioita mitä sinulle ollaan sanottu. Että sinä olet huono. Tyhmä. Et
kelpaa, et osaa.

Nämä ajatukset työnsivät minua vuosi vuodelta syvemmälle ja syvemmälle itseinhon
kuoppaan, joka oli viimeinen tippa loppuunpalamiseen.

Monet asiat johtivat minun loppuunpalamiseen. Sen seurauksena en halunnut mitään. En
halunnut herätä aamulla, en halunnut tavoitella mitään, en halunnut elää. Noin vuoden ajan
olin neljän seinän sisällä, joka ei todellakaan auttanut minun tilannetta. Kokonaisen vuoden
Kela pallotteli minua. Tein vuoden aikana 5 hakemusta, joista joka toinen oli hylätty koska olin
“liian masentunut”, ja joka toinen oli hylätty koska en ollut “tarpeeksi masentunut”.
Naurettavaa, eikö olekin?

Loppujen lopuksi TE- toimiston kuntakokeilu otti minuun yhteyttä. Aktivointisuunnitelman
tekemisen aikana minulta kysyttiin mitä haluan tehdä? Mitä ajatuksia minulla on?
Oli surullista todeta jopa itselleni, että en halua mitään. En nähnyt “valoa tunnelin päässä”.
Koska töihin palaaminen tai opiskelu ei ollut ajankohtaista, niin minulle ehdotettiin
kuntouttavaa työtoimintaa Mikkelin nuorten työpajoilla. Minulla ei ollut mitään ideaa mitä
tämä paikka olisi, mutta suostuin kokeilemaan sitä, sillä mikä tahansa oli silloin parempi kuin
mädäntyä sängyn pohjalla ilman mitään tavoitetta.

Olin nuorten työpajoilla noin puoli vuotta. Minusta tuntui hyvältä, että minulla oli paikka
minne mennä ja missä minua odotettiin. Alkuun oli vaikea kohdata ihmisiä, ja tuntui, että
sosiaalinen patteri oli jatkuvasti loppunut. Viikko viikolta tilanteeni parani ja palautuminen
loppuunpalamisesta alkoi pikkuhiljaa. Nuorten työpajoilla oli kaksi ohjaajaa joiden aito tuki,
lämpö ja välittäminen olivat ratkaisevia tekijöitä jotka auttoivat minua eteenpäin.
Kevään mittaan nostin minun “työpäiviä”. Kokeilin itseäni eri pajoilla ja koin onnistumisia
minun aloitteissa. Tässä kohtaa tavoite oli muuttunut siihen, että halusin löytää itselleni jotain
mitä kohti mennä. Opiskelu? Työpaikka? Alan vaihto? Näitä asioita pääsin pohtimaan
Xamkin Villen kanssa, joka haastoi minua tutkiskelemaan itsestäni minun hyvät puolet,
vahvuudet, ja taidot.

Silloin syntyi idea hakea ammattikorkeakouluun. Oli todella kiva huomata, että en olekaan
kaikkia niitä asioita mitä minulle lapsuudessa ollaan sanottu. Että pystyn asioihin. Että
elämässä on asioita joita kohti mennä, ja joiden takia jäädä.

Noin kesän paikkeilla kävimme tutustumassa Uutta Elämää Groupissa. Se tuntui luontevalta
seuraavalta askeleelta, sillä nuorten työpajoilla ei enään ollut mitä tarjota minulle. Todella
nopeasti huomasin, että kaikki ne asiat joita pidin itsestäänselvyytenä olikin tärkeitä taitoja
joita pääsin hyödyntämään Nuorten Palveluissa. Ihmiset täällä ovat todella avoimia ja
lämpimiä, ja ottivat minut vastaan sellaisena kuin olen. Tapasin myöskin täällä olemisen
aikana ihania työkavereita ja valmentajia. Täällä sain toteuttaa omia ideoita ja projekteja,
joihin sain täyden tuen, ja se tuntui mahtavalta.

Haluaisin antaa erityiskiitoksen Karitalle ja Sadulle parhaasta tuesta ja valmentamisesta yli
puolen vuoden ajan mitä olin Uutta elämää Groupissa. Oikealla asenteella ja vilpittömällä
halulla pääsee elämässä todella pitkälle, ja olen kokenut sen itse. Nyt näen sen, että
epäonnistumisen pelon läpi pitää uskaltaa puskea, sillä se mikä odottaa toisella puolella on
sen arvoista. Joka päivä ei ole onnistumisia. Mutta joka päivä ei myöskään ole
epäonnistumisia.

Nyt tuntuu hullulta katsoa viimeistä 3 vuotta elämästäni taaksepäin, ja nähdä kuinka paljon
olen saanut aikaiseksi.

Tämä on yksi niistä “oikeaan aikaan oikeassa paikassa” tilanteista. Sain täällä tärkeitä työkaluja elämääni, ja tulen käyttämään niitä tulevaisuudessa.

Lämpimät kiitokset kaikille, ja toivottavasti nähdään vielä!